Tämän reseptin olen poiminut postikortista, jonka olen poiminut valokuvanäyttelystä. Sen näyttelyn kuvat eivät olleet aivan satunnaisia, eivätkä varsinkaan niiden mallit. Yritän kertoa tämän ilman älytöntä hehkutusta, vaikka se onkin järjettömän vaikeaa.
Olimme Saritan kanssa viime kesällä viettämässä kesälomaa pikkukylässä, Punkaharjulla. Hotellimme oli erittäin kaunis; korkealla kukkulalla keskellä metsää. Kun kiipesi portaat ylös, aukesi koko muu hotellialue tennis- ja rantalentopallokenttineen, uimarantoineen, savusaunoineen ja pikku mökkikylineen eteen. Kokemuksen teki entistä valloittavammaksi se, että saimme istua pienille puutarhatuoleille syömään herkullisen aamiasbuffetin joukosta valikoituja maistiaisia. Syötyämme pitkään ja hartaasti, kuten me aina Saritan kanssa ajaudumme tekemään, suuntasimme uimaan. Olimme talsineet hiekkarantaa joka päivä grillijuhlien ja lentopallon ohella, ja siellä paistoi silloinkin aurinko yhtä kirkkaasti, tehden käsilläseisomisesta entistä helpompaa, kun näki mihin asettaa käden pohjalle. Kun olimme juuri lähtemässä, meitä vastaan tuli mies, jonka ehdotus mykisti meidät molemmat. Hän kertoi olevansa valokuvaaja, joka kuvaa muunmuassa Suosikki-lehden kansikuvia ja julkisuuden henkilöitä aina presidenteistä rock-tähtiin. Tällä hetkellä hän oli kuitenkin kuvaamassa näyttelyä, jonka nimi oli Finnish Teens. Näyttely koostui yksittäisistä kuvista eri nuorista, jotka kuvattiin heille tärkeässä elinympäristössä, mahdollisimman oman näköisinään. Kuvaaja kertoi valikoivansa omaperäisiä nuoria, jotka omasivat persoonallisen tyylin, tai olivat aivan tavallisia, omalla tavallaan. Ja hän kertoi nähneensä meitä aamupalalla, ja päättäneensä haluavansa meidät osaksi näyttelyään. Olimme tietenkin sanattoman otettuja ja suuntasimme heti hänen luokseen, jossa tpasimme myös hänen ystävällisen ja aurinkoisen perheensä. Juuri ne kuvat, jotka sinä päivänä otettiin, olivat ripustettu Kaapelitehtaan seinille kaiken kansan nähtäväksi. Se kuva oli kuitenkin enemmän kuin typerä poseeraus meikkikerroksien tuhrimana; se oli luonnollinen ja kaikin puolin aito, ja uskon, että näen siinä kuvassa todella itseni, vaikkakin aivan eri valossa. Olin aina ajatellut itseni kärsimättömänä ja vilkkaana, mutta se kuva huokui rauhaa ja luottavaisuutta. Ja se kuva on sen myötä kasvattanut minua myös paljon itsetietoisemmaksi.
Itseasiassa se kuva poiki minulle myös haastattelun, joka on julkaistu Meidän Perhe- lehden huhtikuun numerossa.
Nille joita kiinnostaa nähdä kuvamme, löydätte ne tästä osoitteesta, http://www.korea.fi/peki/finnish-teens/?gallery=1. Saritan kuva on ensimmäinen toiselta riviltä, ja minun kuvani on toinen kolmannelta. Niitä joita ei kiinnosta, käykää silti katsomassa, koska luulen että lähes jokainen pystyy samaistumaan siellä johonkin kuvaan.
Joten paljon se päivä minulle antoi, lehtijutun, paikan arvostetussa näyttelyssä ja uuden puolen itsestäni. Tätä loistavaa kakkureseptiä unohtamatta.
Markiisin juhlakakku:
Pohja:
5 munaa
2 dl pölysokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 rkl perunajauhoja
5 rkl vehnäjauhoja
Täyte:
200 g tummaa suklaata
100 g kuorittuja pähkinöitä (esim. saksanpähkinät ja mantelit sopivat loistavasti)
50 g marenkia
10 dl kuohukermaa
2 cl mantelilikööriä
2 cl konjakkia
Pinnalle suklaakuorrutusta, marjoja, hedelmiä, marenkia, tai mitä keksitkin.
Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita peruna- ja vehnäjauhot ja lisää taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla peitetylle pellille ja paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. (Kuulostaa oudon yksinkertaiselta taikinalta, mutta se ei olekkaan tärkein osa kakkua.) Kumoa kakkulevy pöydälle, poista paperi ja jäähdytä.
Leikkaa kakkulevystä kiilamaisia palasia ja vuoraa pyöreäpohjainen kulho niillä. Säätä palasia myös kakun pohjan vuoraamiseen.
Raasta puolet suklaasta, ja sulata toinen puoli kermatilkan kanssa vesihauteessa. Hienonna pähkinät ja paahda kuiviltaan pannulla. Murenna marengit. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta halutessasi parilla teelusikallisella pölysokeria. Lisää jäähtyneet pähkinät. Jaa kermavaahto kahteen osaan ja lisää toisen joukkoon marengit ja suklaaraaste, ja toiseen suklaakerma.Lusikoi marenkivaahto kakkupohjan päälle, mutta jätä tilaa suklaakermavaahdolle joka lusikoidaan sen päälle. Peitä lopuilla kakkupaloilla. Laita yöksi tai vähintään pariksi tunniksi jääkaappiin.
Kumoa kakku, valmista kuorrutus ja levitä kakun päälle. Koristele vähintään yhtä upeaksi kuin minun kakkuni ja mene keräämään suosionosoitukset.. ;—–)
T: Siru
Unaqua 